näin eilen yhtä tuttua pitkästä aikaa, joku joka tietää mun menneisyydestä aikalailla kaiken. nyky tilannetta hän ei tiedä, ei tiedä taistelustani päästä eroon ruuan lumosta ja painon pudotuksestani. hän vei mut syömään subiin, otin vain puolikkaan leivän, koitin pureskella sen todella hienoksi että se olis helpompi oksentaa pois. pettymyksekseni kotiin päästyäni en saanut oksennettua kun osan siitä ulos, vaikka koitin oksentaa kaiken. liikuntakin jäi eilen vähäiseksi, vain puolentunnin lenkki. lenkkikin päättyi kauppaan. ostin kuitenkin vain porkkanoita ja kaksi paprikaa, tein niistä kotona dippi vihanneksia. söin heittämällä puoli kiloa porkkanaa ja paprikan. sen jälkeen keitin ison lautasellisen puuroa. en oksentanut mitään. ruokamorkkiksen iskettyä menin nukkumaan, eipähän tarvitse miettiä omia läskejään ja häpeää syömisestä.
uskon että kahvi ja tee pitävät aika hyvin nälän tunnetta loitolla, juon kahvia ja teetä monta litraa päivässä. tänään kuintekin en ole saanut aikaiseksi lähteä kauppaan ostamaan maitoa niin olen syönyt pussillisen porkkanaa, paprikan eli melkeen saman satsi kun eilen illalla. en voi enään syödä tänään mitään.
Aina vaikein. Ajattelin aluksi kertoa lyhennellyn totuuden minusta.
Nuori lähihoitaja opiskelija yrittää ottaa itseään niskasta kiinni kaikin voimin ja laittaa itsensä ruotuun.
Sain nuorena diagnoosin ADHD ja masennus, ne kulkevat elämässäni käsi kädessä. Masennukseen olen kuitenkin saanut lääkkeet jo monta vuotta sitten ja oireita ei näy ulos päin. Kavereideni mielestä olen aina iloinen ja pirteä joillekkin jolle olen uskaltanut masennuksesta kertoa ovat ihmeissään masennus lääkkeiden syömisestä ja siittä että niitä ylipäätänsä tarvitsen. Annostus on varsin korkea, mutta en voisi kuvitellakkaan laskevani sitä ja palata siihen henkiseen helvettiin missä kerran kuljin.
Elämäni on monin puolin hyvää, mulla riittää kavereita, joista pari oikein hyvää ja rakasta. Mulla on loistava asunto pilkka hintaan ja ihana koira. Rakkaus elämä ei tällä hetkellä edes jaksa kiinnostaa mua, kyllä mää kerkeen niitä miehiä (ja naisia) myöhemminkin etsiä. Mulla on kaikki mitä tarviin ja saan kaiken mitä oikeasti tarvitsen.
Kuitenkin, blogissani tulen puhumaan lähinnä omasta laihdutuksestani ja hyvään kuntoon pääsemisestä. Liityin tänään FitFarmille ja Superdietti alkaa ens maanantaina ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Tulen kertomaan ruokavaliosta ja resepteistä täällä, liikunnasta ja kaikesta muusta mikä tähän liittyy. Kerron avoimesti täällä myös painoon ja laihdutukseen liittyvistä tunteistani avoimesti, kritisoimaan itseäni ja purkamaan erilaisia mielentiloja.
Truely yours Elisa
